Bruce Asterixin ällistyttävät seikkailut alkavat

Olen Bruce Asterix. Seikkailija ja tutkimusmatkailija. Nämä ovat minun muistiinpanoni tutkimusmatkalta ihmisolioiden maahan. Tuossa ylhäällä on kuva minusta ihan seikkailun alkupuoliskolta. Otan kuvia tutkimuksiani varten lisää matkan varrella.

Olen saapunut sellaiseen joukkoon, jotka kutsuvat itseään ihmisiksi. Hirveää häseltämistä ja huutamista oli heti vastassa kun saavuin perille. Mutta se lakkasi pian ja sitten kaikki vain hymyilivät kuin järkeä vailla. Vähän säikähdin kun sitoivat minut johonkin liinaan ja antoivat sellaiselle pikkuisen onnettoman näköisen miesihmisen syliin, mutta ensisäikähdyksen jälkeen tuntui siltä, että meistä voisi tulla vaikka kavereita.

Outoja reittejä tähän maailmaan piti tulla. Juttelin asiasta erään kosmisen ystäväni kanssa ja hän neuvoi, että ei ihmisten maailmaan ole mitään asiaa, ellei ensin ala pilkkeeksi jonkun silmäkulmaan. Siitä pilkkeestä olikin sitten jonkin matkaa siihen että sain itselleni tämän oikein verrattoman maallisen tomumajan, jos suonette tällaisen vertauksen jonka tarkoitusta en itsekään ymmärrä.

Olen nyt vajaan viikon tutkinut näitä ihmisolioita ja vaikuttavat ihan mukavilta tyypeiltä. Kaksi niitä on enimmäkseen lähettyvillä. Se toinen on se sama tyhjäpäisen oloinen kaveri, jonka sylissä olin eka päivänä. Täytyy sanoa, että se ei ole ruvennut käyttäytymään vieläkään kovin selväpäisesti. Katselee koko ajan minua ja hymyilee ja päästää kummia lässyttäviä ääniä, jotka jos rehellisiä ollaan, pikkuisen jopa ärsyttävät välillä. Muuten ihan kiva tyyppi. Se hyppää heti sänkyni viereen hädissään jos päästän pienen tuhahduksenkaan. Kiva kiusata semmosta. 

Toinen ihmisolioista on oikeastaan se, jonka kautta tänne tupsahdin. Mitä päättelin ähinästä ja huutamisesta, se ei tuntunut hänestä kovin kivalta, mutta näyttää siltä, että olen saanut anteeksi. Siinä on muuten oiva ruokakone. Sellaiset tötteröt siinä etuosassa, joista imemällä saa maitoa. Ja muutenkin se on tosi kiva ku pitää sylissä. Tosin siitäkin pääsee sama lässyttävä ääni kuin siitä toisestakin. Mutta täytyy antaa anteeksi itseään vähä-älyisemmille. 

Kommunikointi ei kyllä ota vielä tuulta. Osaan hyppäyttää sitä toista ja tilata ruokaa siltä toiselta, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Kun huutaa täysiä NÄÄÄÄ!!!, saa aina maitoa. Muitakin ääniä olen yrittänyt päästellä, mutta vielä eivät ainakaan ymmärrä. Täytyy ehkä oottaa, että ne kehittyvät. Siihen asti jatkan tarkkailua aika hissukseen.

Vielä viimeisenä havaintona olen löytänyt itsestäni putken. Kun laitan jotain suuhuni, se tulee melkeinpä heti pois takaosasta. Putki ei ole kovin pitkä ja näyttää siltä, että ainakin se vähä-älyinen jännittää kamalasti sen putken poisto-osan putsaamista. Erikoista. Täytyy ehkä palata tähän asiaan myöhemmin.