Tänään kakkasin.

Tai oikeastaan eilen kakkasin vessan ovesta ulos eteiseen asti.

Sain eilen karhun.

Se on hieno karhu se. Se on myös hieno elokuva se karhu. Se jossa se syö kärpässieniä. Tässä oli kolme lausetta joissa kaikissa käytin sanaa "se" kaksi kertaa. Eli yhteensä kuusi kertaa.

Isämiesolio yrittää opettaa minua puhumaan olioiden kieltä. Ainakin minun pitäisi oppia sanomaan: japani, kanootti ja rakennustarvike.

Tänään kakkasin.

Tänään kakkasin Äitinaisolion sukkaan.

Erikoisjännäpäivä

Tänään minua on käynyt katsomassa vaikka kuka. Pirko-tätit kävivät ihan porukalla ja toivat minulle hienon pelipaidan siltä varalta, että alan potkupalloileen niin kuin tädit (ja Äitinaisoliokin jahka saa minusta ensin omatoimisen) tekevät. 

Potkupallo ts. Jalkapallo on kotoisin Kiinasta niin kuin myös ilotulitteet ovat. Tosin englesmannit kehittivät siitä tämän nykyisen lajin. Siinä on kaksi 11-henkistä joukkuetta jotka juoksevat nahkaisen palleron perässä ja yrittävät potkaista sitä vastustajan maaliin. Tässä tapauksessa maali ei tarkoita niitä maaleja joita Isämiesolio myy hyväuskoisille K-raudassa, vaan sellaista metallista kehikkoa, jossa on väljästi ommeltu kalaverkko ympärillä. Tämä on hurjan hauskaa hommaa kunhan muistaa ettei kyse ole rahasta eikä entisten pop-tähtösten kanssa naimisiin menemisestä. Äitinaisolio sanoo joskus Isämiesoliota rokkikukoksi, vaikka se onkin oikeesti vaan basisti. Vaan eipä nuo ole kyllä naimisissakaan, että käänteinen Beckham-vertaukseni meni plörinäksi jo alkumetreillä.

Isämiesolio joutui pärjäämään minun kanssa kahdestaan tänään kun Äitinaisolio oli kreikkalaishenkisissä illanviettäjäisissä Pirko-tätien kanssa. Minä annoin mennä koko rahan edestä. Isämiesolio joutui retuuttamaan minua koko illan seisaaltaan sylissä. Ja join koko maitovaraston pakkasesta. Hähää.

Sakari-setä tuli Isämiesolion avuksi, mutta säikähti kun pullistuin sen sylissä. Sepä onkin temppu jota kaikki ei osaa. Luuli, että räjähdän.

Sain Pirko-tädeiltä myös hienon kirjan. Se on melkein yhtä hyvä opaskirja tähän maailmaan kuin Linnunradan Käsikirja Liftareille.

Nyt menen nukkumaan, että voin antaa Äitinaisolion herättää minut tarkistaakseen olenko hengissä. Se on nro1. siitä kirjasta.

Löydän itseni

Mun kädet on samanlaiset kuin Kippari-Kallella.

Terapian tarpeessa

Äitinaisolio käytti minua tänään Vyöhyke-Psyko-Lobotomiassa. Sen pitäisi kuulemma parantaa paksusuoleni toimintaa. On nimittäin ollut vähän semmosta ähinää tuo ruokapuolen sulattelu. Ittiäki väsyttää. Äitinaisolio on kuitenkin kiitettävän hyvin jaksellut. 

Sitten käytiin me reppuostoksillakin. Nyt Isämiesolio voi kantaa minua koko ajan mukana kun se yrittää pelata tietokoneella. Se on siihen hommaan aivan liian vanha. Ei vaan suostu itse sitä uskomaan. Äitinaisolio ei tykkää yhtään niistä pelihommista, mutta katsoo itse mielellään televisiosta kun muut ihmisoliot maalaavat toisten ihmisolioiden asuntoja ja ihastelevat tapetteja. Sitten päivitellään puolin ja toisin. Outoa porukkaa molemmat. 

Tänään kakkasin.

Tänään kakkasin James Ellroyn Amerikan Tabloidin päälle. Semmosta salaliittopotaskaa.

"Tuiki Tuiki Tähtönen..."

... iltaisin sua katselen, mutta ettepä ehkä tienneet, että meritähdet [Asteroidea] ovat piikkinahkaisiin kuuluvia kummia merenelukoita, joilla on varsin yksinkertainen ruoansulatuselimistö. Siinä mielessä ne muistuttavat hieman minua. Minulla kun on vain suora putki sisällä, jossa Äitinaisolion maito muuttuu keltaiseksi pahanhajuiseksi puuroksi. Jotkut meritähdet pullauttavat koko ruoansulatuselimistönsä kivelle ja sulattevelvat siitä sammaleet ja muut mukavat ruoat ja sitten vetävät systeeminsä takaisin sisäänsä. Tämän kertoi minulle Isämiesolio ennen kummaa vaatetusleikkiä. Sitä ennen Äitinaisolio puki minut mummoksi. 

Tänään kakkasin seinään!

ZAZEN

Isämiesolio oli tämän päivän lakossa. Minä sen kun meditoin.

Check out my wheels!!

Kävin tänään vähän kruisailemassa. Ihmisoliot päästivät minut kahden viikon karanteenin jälkeen ulos. Oli huippusiistiä käydä vähän polttamassa kumia mun uudella supercoolilla biilillä.

Tämän lisäksi olen naureskellut Isämiesoliolle kun hän on yrittänyt tavoittaa lapsenpäästäjien valtuuskunnan suurpäävalvojaa, jolle pitäisi tunnustaa olevansa isä. Hän selvitti, että pelkkä ajanvaraus täytyy suorittaa tietyllä kellonlyömällä tiettynä päivänä; muuten ei tule Isämiesoliosta isiä. Kukaan ei vaan vastaa sille puhelimeen. Isämiesolio on toistaiseksi vain Miesolio. 

13. päivä

Rakas tutkimuspäiväkirjani. Olen edennyt elämässäni tämän heimon parissa valtataisteluasemaan. Taannoisen kakka-attentaatin jälkeen olen saanut Isämiesolion ylivarovaiseksi vaipanvaihdon suhteen. Tosin ei se mitään ole auttanut, koska osaan odottaa oikeaa hetkeä. Näin saan eniten tuhoa aikaan. Tänään pissasin Isämiesolion, rätin, hoitoalustan, pesukoneen ja allaskaapin päälle sekä lattialle ja roskikseen. Hähää, siitäs sait.

Äitinaisolio on alkanut käymään lenkillä. Se on sitä, että puetaan  hassunkuriset öljyä jalostamalla aikaan saadut vaatteet päälle ja mennään ulos kävelemään sitä varten tasatuille poluille, joita ihmisoliot kutsuvat pyöräteiksi tai kävelykaduiksi. Jotkut kävelevät lenkillä. Jotkut myös juoksevat. Se on samanlaista, mutta vähän nopeampaa ja siinä tulee helpommin hiki. 

Äitinaisolion ollessa lenkillä, minä yleensä kiusaan Isämiesoliota esittämällä nälkäistä. Harmikseni Isämiesolio on keksinyt keinon hiljentää minut suukapulalla. Se on oikeastaan varsin mukava juttu. Kutsuvat sitä tutiksi. Olen alkanut pitämään siitä niin paljon, että sitä voisi kutsua jo addiktioksi. Nämä ihmisoliot täällä maapallolla ovat hurjana näihin addiktioihin. Joillakin on niitä vaikka kuinka paljon. Kuvasin itseni ensimmäisen addiktioni parissa. Harmi, että en saa tuttia muuta kuin harvoissa tilanteissa. Yleensä eteen työnnetään vain ne Äitinaisolion etutötteröt. Niistä kyllä saa sitten sitä maitoa ja se on kuitenkin parempaa kuin tutti. Eli vielä on addiktioni hallinnassa. Ehkä kuitenkin alan käymään kokouksissa.

"Hei, olen Bruce Asterix ja olen tuttiholisti."

Kosto

Kakkasin tänään Isämiesolion päälle.

Frère Jacques

Nyt ne sen keksi. Jos en ala nukkumaan silloin kun nuo ihmistyypit haluavat, he kokeilevat mitä ihmeellisimpiä keinoja. Tänään sain kokea uuden kauhukokemuksen pesukokemuksen lisäksi (mikä oli kyllä jo neljäs laatuaan). Nimittäin ensimmäisen mekaanisesti tuotetun kehtolaulun. Laulun tuotti kamalan pelottavaksi purtu vanha kellopelilelu, mikä on kai Isämiesolion oman lapsuuden aikainen kummajainen. Se vehje soitti laulua 1600-luvulla eläneestä ranskalaisesta virtsakivenpoistajasta nimeltä Frère Jacques, joka muualla maailmassa tunnetaan Brother Johnina ja jostain minulle tuntemattomasta syystä täällä suomessa Jaakko Kultana. (Jos olisin muuta kuin alle kahden viikon ikäinen tyttölapsi, löytäisin varmasti nauramisen arvoisen vitsin tästä yhteydestä)

Todellisena antropologina pystyin kuitenkin suhtautumaan tähän tarpeeksi objektiivisesti nauhoittaakseni laulun videolle. Voitte katsoa sen täältä.

Ne vakoilee mua!

Olen jo useamman yön epäillyt, että varsinkin Isämiesolio vaanii minua kun nukun. Viime yönä asensin salakameran ja sain napattua tällaisen kuvan. Täytyy ruveta pitämään toista silmää auki nukkuessa, etteivät pääse yllättämään.

Perusajatuksia heimosta

Olen nyt tutkinut hieman enemmän näitä kahta ihmisolentoa ja onnistunut selvittämään niiden nimet. Naaras tahtoo kutsuttavan itseään Äidiksi ja uros Isäksi. Minua nämä alkukantaiset elämänmuodot kehtaavat kutsua Vauvaksi, vaikka itse haluaisin, että he kutsuisivat minua Super Turboksi. Se on hyvä nimi. Toinen outo juttu on se, että nämä kaksi puhuvat itsestään koko ajan kolmannessa persoonassa. Kait se on tapana täällä päin. 

Liitän tähän kuvat näistä kahdesta tutkimuskohteestani, jotta saatte paremman kuvan siitä, mihin olen joutunut.

Bruce Asterixin ällistyttävät seikkailut alkavat

Olen Bruce Asterix. Seikkailija ja tutkimusmatkailija. Nämä ovat minun muistiinpanoni tutkimusmatkalta ihmisolioiden maahan. Tuossa ylhäällä on kuva minusta ihan seikkailun alkupuoliskolta. Otan kuvia tutkimuksiani varten lisää matkan varrella.

Olen saapunut sellaiseen joukkoon, jotka kutsuvat itseään ihmisiksi. Hirveää häseltämistä ja huutamista oli heti vastassa kun saavuin perille. Mutta se lakkasi pian ja sitten kaikki vain hymyilivät kuin järkeä vailla. Vähän säikähdin kun sitoivat minut johonkin liinaan ja antoivat sellaiselle pikkuisen onnettoman näköisen miesihmisen syliin, mutta ensisäikähdyksen jälkeen tuntui siltä, että meistä voisi tulla vaikka kavereita.

Outoja reittejä tähän maailmaan piti tulla. Juttelin asiasta erään kosmisen ystäväni kanssa ja hän neuvoi, että ei ihmisten maailmaan ole mitään asiaa, ellei ensin ala pilkkeeksi jonkun silmäkulmaan. Siitä pilkkeestä olikin sitten jonkin matkaa siihen että sain itselleni tämän oikein verrattoman maallisen tomumajan, jos suonette tällaisen vertauksen jonka tarkoitusta en itsekään ymmärrä.

Olen nyt vajaan viikon tutkinut näitä ihmisolioita ja vaikuttavat ihan mukavilta tyypeiltä. Kaksi niitä on enimmäkseen lähettyvillä. Se toinen on se sama tyhjäpäisen oloinen kaveri, jonka sylissä olin eka päivänä. Täytyy sanoa, että se ei ole ruvennut käyttäytymään vieläkään kovin selväpäisesti. Katselee koko ajan minua ja hymyilee ja päästää kummia lässyttäviä ääniä, jotka jos rehellisiä ollaan, pikkuisen jopa ärsyttävät välillä. Muuten ihan kiva tyyppi. Se hyppää heti sänkyni viereen hädissään jos päästän pienen tuhahduksenkaan. Kiva kiusata semmosta. 

Toinen ihmisolioista on oikeastaan se, jonka kautta tänne tupsahdin. Mitä päättelin ähinästä ja huutamisesta, se ei tuntunut hänestä kovin kivalta, mutta näyttää siltä, että olen saanut anteeksi. Siinä on muuten oiva ruokakone. Sellaiset tötteröt siinä etuosassa, joista imemällä saa maitoa. Ja muutenkin se on tosi kiva ku pitää sylissä. Tosin siitäkin pääsee sama lässyttävä ääni kuin siitä toisestakin. Mutta täytyy antaa anteeksi itseään vähä-älyisemmille. 

Kommunikointi ei kyllä ota vielä tuulta. Osaan hyppäyttää sitä toista ja tilata ruokaa siltä toiselta, mutta siinäpä se oikeastaan onkin. Kun huutaa täysiä NÄÄÄÄ!!!, saa aina maitoa. Muitakin ääniä olen yrittänyt päästellä, mutta vielä eivät ainakaan ymmärrä. Täytyy ehkä oottaa, että ne kehittyvät. Siihen asti jatkan tarkkailua aika hissukseen.

Vielä viimeisenä havaintona olen löytänyt itsestäni putken. Kun laitan jotain suuhuni, se tulee melkeinpä heti pois takaosasta. Putki ei ole kovin pitkä ja näyttää siltä, että ainakin se vähä-älyinen jännittää kamalasti sen putken poisto-osan putsaamista. Erikoista. Täytyy ehkä palata tähän asiaan myöhemmin.