Rakas tutkimuspäiväkirjani. Olen edennyt elämässäni tämän heimon parissa valtataisteluasemaan. Taannoisen kakka-attentaatin jälkeen olen saanut Isämiesolion ylivarovaiseksi vaipanvaihdon suhteen. Tosin ei se mitään ole auttanut, koska osaan odottaa oikeaa hetkeä. Näin saan eniten tuhoa aikaan. Tänään pissasin Isämiesolion, rätin, hoitoalustan, pesukoneen ja allaskaapin päälle sekä lattialle ja roskikseen. Hähää, siitäs sait.
Äitinaisolio on alkanut käymään lenkillä. Se on sitä, että puetaan hassunkuriset öljyä jalostamalla aikaan saadut vaatteet päälle ja mennään ulos kävelemään sitä varten tasatuille poluille, joita ihmisoliot kutsuvat pyöräteiksi tai kävelykaduiksi. Jotkut kävelevät lenkillä. Jotkut myös juoksevat. Se on samanlaista, mutta vähän nopeampaa ja siinä tulee helpommin hiki.
Äitinaisolion ollessa lenkillä, minä yleensä kiusaan Isämiesoliota esittämällä nälkäistä. Harmikseni Isämiesolio on keksinyt keinon hiljentää minut suukapulalla. Se on oikeastaan varsin mukava juttu. Kutsuvat sitä tutiksi. Olen alkanut pitämään siitä niin paljon, että sitä voisi kutsua jo addiktioksi. Nämä ihmisoliot täällä maapallolla ovat hurjana näihin addiktioihin. Joillakin on niitä vaikka kuinka paljon. Kuvasin itseni ensimmäisen addiktioni parissa. Harmi, että en saa tuttia muuta kuin harvoissa tilanteissa. Yleensä eteen työnnetään vain ne Äitinaisolion etutötteröt. Niistä kyllä saa sitten sitä maitoa ja se on kuitenkin parempaa kuin tutti. Eli vielä on addiktioni hallinnassa. Ehkä kuitenkin alan käymään kokouksissa.
"Hei, olen Bruce Asterix ja olen tuttiholisti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti